Tietäjyys nykypäivän kulttuurissa ja yhteiskunnassa
“Tietäjät tietää, että me kaikki ollaan tietäjiä.”
Tietäjäpäivien seminaarissa ja sitä seuranneessa paneelikeskustelussa syvennettiin päivien teemaa tietäjyyden merkityksestä ja tietäjän tehtävästä nykypäivän yhteiskunnassa ja kulttuurissa niin itse kunkin oman tietäjävision kuin yhteistyömahdollisuuksien kannalta.
Tietäjäpäivillä. Kuva: Kaisa Lehtipuro
Puheenvuoroissa omaa tehtävää kutsuttiin muun muassa tietäjän, shamaanin, noidan, auttajan ja aavistelijan tehtäväksi. Monille omaan tehtävään johdattelijana toimi jonkun henkilön, kirjan, luonnonilmiön tai henkimaailman oppaan kohtaaminen. Joskus yksinkertaisesti oman herkkyyden voimasta alkoi hahmottaa tämän maailman jollain valtavirrasta poikkeavalla, omalla tavalla.
Siitä alkanut polku on monille ollut ristiriitojen värittämä, usein yksinäinen ja ei-näkyvän tuominen osaksi arkea on ollut pulmallista. On tarvittu kykyä sietää epävarmuutta, ja on tarvittu luottamusta, että seuraava askel nousee ajallaan esiin.
Tietäjäpäivillä. Kuva: Kaisa Lehtipuro
Ratkaisun avaimet eivät kuitenkaan ole tietäjäguruilla tai suurien totuuksien julistuksessa, vaan avoimuudessa uusia näkökulmia kohtaan. Siinä, että annamme tulevalle mahdollisuuden. Ego on tietäjänkin mahdollinen sudenkuoppa, ja tietämisen pakkomielle voi olla tulppana kokemiselle. Pinnallisten tuomioiden langettaminen estää huomaamasta yhteistä tarttumapintaa, vaikka emme kaikilta osin jakaisikaan samaa maailmankuvaa.
Keskeistä on myös muistaa, että ihmisen suurin trauma liittyy eristäytymiseen ja eristämiseen. Tätä tapahtuu joka tasolla omasta itsestä ja omasta kehosta omiin juuriin ja perinteisiin, lähiyhteisöön, näkyvään luontoon ja kulttuureihin kuin myös näkymättömän suhteen. Pirstaleista tapaa olla vahvistaa usein ohuiksi ja kapeiksi käyneet kulttuurisesti opitut tavat hahmottaa maailmaa.
Yhteys ja kokoomapisteen luominen:
Mutta koska olemme itse luoneet erillisyytemme, meillä on myös mahdollisuus kääntää suunta ja luoda yhteisyyttä. Luoda se kokoomapiste, magneetti, jonka ympärille terveet kokemukset voivat hahmottua, ja osallistua toimintaan, joka voimistaa sitä.
Hyvinvointiin tarvitaan kokemus yhteisyydestä ja tarvitaan yhteistyötä niin henkimaailman kuin muiden samanhenkisten kanssa. Tunne siitä, että kuuluu johonkin, että on oma heimo, jossa kaikki omat puolet voivat turvallisesti olla läsnä. Jossa voi jakaa myös hiljaista tietoa ja kokemuksellisesti opetella tapoja toimia itsen, yhteisön sekä yhtä lailla näkyvän kuin näkymättömän maailman hyväksi. Myös esimerkiksi luonnonsuojeluun ja ekopuheeseen tarvitaan tätä laajempaa näkökulmaa.
Kaikilla on kyky jonkinlaiselle tietäjän polulle. Se voi löytyä pysähtymällä lapsen tavoin haltioituen havainnoimaan omaa ympäristöään, luontokokemusten kautta, omien juurien tuntemisen ja perinteiden elävöittämisen kautta, meditoiden, tanssien, itkien, kursseilla, seremonioissa, arjen rituaaleissa. Tarvitaan aikaa ja turvallinen tila, jossa pyhän voi kokea, mikä synnyttää kunnioituksen ja auttaa asettamaan ihmisen osaksi kokonaisuutta.
Yhdessä toimien saamme lisäksi laaja-alaisuutta, mitä kautta meillä on mahdollisuus muuttaa koko yhteiskuntaa perustavalla tavalla.
Tietäjäpäivillä. Kuva: Kaisa Lehtipuro
Alustajina ja keskustelijoina:
Outi Leiskuma, kulttuurientutkija, taiteilija
Jaana Kouri, kulttuurintutkija
Ukko Kärkkäinen, runoilija, työnohjaaja, tunneprosessien valmentaja
Miika Vanhapiha, perinnekäsitöiden ja esimetallikautisen eränkäynnin tuntija, parantaja, Karhun kansan edustaja
Jenni Örn, yrtti-asiantuntija, Sydänlanka ry:n puheenjohtaja
Mikko Keinonen, elokuvaohjaaja, Heinäveden Muinaisseura ry:n puheenjohtaja
John Björkman, pohjoismaisen folkloristiikan väitöskirjatutkija, Taivaannaula ry:n hiisihankkeen vastaava
Eero Peltonen, perinnekouluttaja, runonlauluja, Pielisen Tietäjäkeskus ry:n perustajajäsen
Virpi Raipala-Courmier, Frantsilan luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja, meditaatio- ja joogaopettaja
Paneelikeskustelun vetäjänä Pielisen Tietäjäkeskus ry:n puheenjohtaja Helena Karhu
Kirjoittaja: Eeva Koponen