Syksy on kuoleman aikaa

Kun päivät lyhenevät ja pimeän aika pitenee päivä päivältä, tuntuu kuin voima itsessäkin vähenisi päivä  päivältä. Luontokin tekee kuolemaa, vihreä muuttuu keltaiseksi, punaiseksi, ruskeaksi ja lopulta lehdet tippuvat puista, suuri osa kasveista kuolee. Vain ikivihreät pitävät värinsä ja hehkuvat vihreyttä syksyn ruskaa vasten.

Taolaisten oppien mukaan, se mikä tapahtuu luonnossa, tapahtuu myös meissä ihmisissä. Helposti unohdamme, että olemme osa luontoa, siksi myös luonnonlait toteutuvat meissä. 

Syksy on monissa perinteissä kuoleman aikaa. Niin myös suomalaisessa. Marraskuuhan on kuoleman kuukausi ja marras tarkoittaa kuolemaa. Syvintä pimeyttä valaisee vasta joulunvalot ja toivo, joka herää ennen uutta vuotta, uutta alkua odotellessa.

Syksy on siis hyvää aikaa pohtia, mistä olisi aika luopua? MIstä voisi päästää irti? Kesä on mennyt tulen merkeissä, pitkät päivät ja lyhyet yöt. Auringon energia on imeytynyt ihoon ja antanut voimaa paljoon. Mutta syksyn myötä väsymys hiipii päälle ja sitä vastaan taistelu on helposti turhaa. Jo pelkkä ajatus, että tämä on luonnonlaki ja kuuluu elämään, voi auttaa. Sen myöntäminen, että voi, saa ja pitää luopua kaikesta ylimääräisestä ja ottaa aikaa levolle ja itsensä kuuntelulle auttaa lataamaan akkuja talvea varten.

Monelle syksy on myös masennuksen aikaa, syksy ja kevät ovat yleisimpiä aikoja sairastua masennukseen, kaamosmasennus on yleinen termi, nykyään puhutaan myös vuodenaikojen vaihtelun aiheuttamasta masennuksesta. Eikö masennus kutsu meitä lepäämään ja luopumaan? Päästämään irti liiasta. Keräämään voimia, jotta jaksamme eteenpäin. 

Kuolemalla on monta muotoa. Pelkäämme helposti kuolemaa. Pelkäämme sen lopullisuutta. Mutta kun katsomme vuodenkiertoa, eikö se opeta meille, että kuolema on vain yksi vaihe elämää. Ja kuoleman jälkeen syntyy uusi elämä. Talven levon jälkeen tulee uusi kevät ja uusi elämä syntyy taas.

Olisiko aika antaa itselle lupa hengittää elämän virtaa ja nauttia näistä vaihtelevista vuodenajoista? Seurata muutosta luonnossa ja hyväksyä ja antaa tilaa sille myös itsessä?  Oppia luonnon viisaudesta, joka opettaa meille elämää - ja myös kuolemaa. 

Teksti: Kaisa Lehtipuro