Kekrin aika
Oli täydellisen kaunis syyspäivä ja tähtikirkas yö linnunradan alla, lukuisia tähdenlentoja, kokkotulet, lyhtyjen valoa metsässä, sielua ravitsevaa kansanmusiikkia, ja ruoka oli niin hyvvee kun voipi olla. Oli ihana nähdä teitä ystävät, uudet ja vanhat.
Kekrin aikaan muistellaan esivanhempia ja edesmenneitä. Miten meidän tulisi elää, että meitäkin joskus voitaisiin pitää hyvinä ja viisaina esivanhempina? Vai muistellaanko meidän aikaamme vain lyhytnäköisyyden, luonnon tuhoamisen ja ahneuden aikakautena? Vielä voidaan vaikuttaa omalla elämällämme ja valinnoillamme tähän.
Kekristä alkaa uusi kierros. Pyörä pyörähtää ikuisessa liikkeessään uuteen aikaan. Jokainen vuosi tuo mukanaan uutta muutosta ja kasvua, nyt on hyvä aika kysyä siihen viisautta ja suuntaa esipolvilta. Luonnossa kasvit ja puut ovat yksi yhteyslinkki esivanhempiin, kaikesta mikä on maahan maatunut, on kasvanut uutta elämää. Näin kauan aikaa sitten täällä eläneiden elämät ja ruumiit ovat ravinneet maata ja siitä versoavaa kasvua. Kasveissa ja puissa on aina voimaa, joka on osittain peräisin hyvin kaukaisistakin ajoista ja elämistä.
Kekrin sanoma on: kuolema ravitsee elämää.
Kun kaikki loppuu, alkaa kaikki jälleen alusta.
Kun Kokko palaa tuhkaksi, kasvaa tuhkasta uutta elämää.
Se mikä elää, kuolee. Ja se mikä kuolee, syntyy uudelleen.
Teksti: Jenni Örn
Valokuvaaja Björn Elmgrenin ottamia valokuvia Pielisen Tietäjäkeskuksen Kekri-juhlista 5.10.2024:
