KANTELEEN SYNTYSIJOILLA

Vierailimme Koistinen Kanteleen kanteleverstaalla Rääkkylän Iso-Pappilassa lauantaina 23.11. Aurinko paistoi erittäin kauniisti lumisessa talvimaisemassa, kun ajoimme upeasti puuornamentein koristellun iso-pappilan pihaan. Koistinen Kanteleen visionääri ja johtaja Hannu Koistinen otti meidän lämpimästi vastaan ja esitteli kanteleiden syntysijoja.

Hannun tarina kanteleiden pariin oli hänen omiin syntyihinsä kirjoitettu. Hän syntyi kotiin, mikä oli täynnä kanteleen musiikkia, sillä hänen 10 vuotta vanhempi isosiskonsa oli taitava kantelisti, ja isä oli 9 vuotta aiemmin aloittanut kanteleiden valmistamisen. Hänen isänsä perintöä eivät ole ainoastaan kantelerakentamisen alkutaidot, vaan myös yhteys luontoon kalastus-, metsästys- ja keräilykulttuurin äärellä. Hannu puhui erittäin kunnioittavasti isästään ja vanhasta kansasta, joiden selkäytimessä oli ”kalavesien ja luonnon ymmärtäminen”.

Koistinen Kanteleen historiaa: ”Kantelemestari Otto Koistinen rakensi ensimmäisen kanteleensa Pielisen rannalla Ahvenisen luotsiniemessä vuonna 1957. Hän on Koistinen kanteleiden ainutlaatuisen soinnin kehittäjä ja suomalaisen kanteleen todellinen Grand Old Man. Hänen rakkaudestaan kanteleen sointiin on kasvanut koko Koistinen kanteleiden menestystarina. Vuonna 2010 Otto vastaanotti Suomen mestarikiltaneuvoston myöntämän ensimmäisen Kantelemestari -arvonimen. Otto Koistisen elämäntyö kanteleiden soinnin kehittäjänä on ainutlaatuinen ja hänen työnsä tuloksille rakentuu nykyäänkin jokaisen Koistinen kanteleen ainutlaatuinen sointi.” (Koistinen Kanteleen kotisivut)

Visionääri uranuurtaja kanteleyhteisön puolesta

Pohjoisia, suomalaisia ja karjalaisia tietäjiä ja velhoja on joskus kutsuttu myös intomiehiksi ja myrrysmiehiksi. Luonteenpiirteinä voivat olla esimerkiksi tietynlainen innokkuus, visionäärisyys ja haltioitumisen taito elämäntehtävänsä äärellä. Olen aina pitänyt Hannu Koistista, hauen leukaluiden takojata, sen tyyppisenä miehenä. Innostava energia on käsinkosketeltavaa, kun Hannu puhuu elämäntehtävästään kanteleen modernisoijana. Hänelle modernisointi tarkoittaa ennen kaikkea kanteleen elinvoimaistamista tässä ajassa. Hän puhuu oleellisen kirkastamisesta, ja näyttää konkreettisia teknisiä esimerkkejä kanteleen toimivuuden parantamisessa.

Hannu on visionääri, joka on ollut täysin pitelemätön innovatiivisuudessaan, mitä tulee esimerkiksi kanteleiden sähköistämiseen tai yhteissoittokanteleisiin. Hän kertoo tehneensä elämäntyötään äärimmäisellä intensiteetillä, antaen kaikkensa visioidensa mukaisille projekteille. Hannu on toteuttanut elämässään visiota, jonka hän muodosti vain 22-vuotiaana vuonna 1989. Tuolloin hän jo päätti, että haluaa kehittää kanteleesta nykyaikaan tuodun yleissoittimen, mistä ihmiset voivat olla ylpeitä. Kanteleeseen on tullut enemmän toimivuutta, mahdollisuuksia ja energiaa kuin silloin, kun Hannu aloitti työnsä.

Olikin aivan uskomatonta kiertää kanteleverstaan työtiloja, joissa oli energia kuin joulupukin työpajassa: Erilaisia verstas-työkaluja, muotteja, piirroksia, paperilistoja, sekä erilaisia työnalla olevia kanteleita ja korjausoperaatioita. Lisäksi verstaalta löytyi muutama entisöinti-projekti. Hannu näytti eri aikakausilta olevia kanteleita, kuten oman ensimmäisen tekemänsä klassisen kanteleen, sekä sen jälkeen ilmestyneet uudemmat Wing-kanteleet.

Oli myös hienoa kuulla, miten ylpeästi Hannu kertoi poikansa Antun artisti-urasta pikkupojasta alkaen, ja miten innokkuus on tarttunut isältä pojalle.  Hannu kertoi ylpeästi myös työtiimistään Koistinen Kanteleella, kuinka ainutlaatuisen taitavien kollegojen kanssa hän voi tehdä töitä.

Kulttuurin puolestapuhuja

Hannun kanssa jutellessa ei voi olla ohittamatta kulttuuripolitiikkaa. Hänen oma työaikansa menee täysin yrityksen pyörittämiseen, mutta sydämellä on vahvasti nykyajan kulttuuripolitiikka ja huoli sen suunnasta. Hannu puhui, kuinka tässä ajassa keskitytään esimerkiksi Suomen rajojen turvaamiseen ja puolustusasioihin, mutta mitä oikein puolustamme, jos kulttuuria ajetaan alas?

Kanteleiden tuottaminen ja kehittäminen ei ole mahdollista ilman, että niiden käyttäjäkunta kehittyy ja laajenee. Keskeisenä tarpeena kantele-alan kukoistukselle Hannu näkee, että Suomessa tarvitaan lisää resursseja kanteleensoiton opettajien täydennyskoulutukseen. Hannun näkökulmasta musiikkioppilaitokset ja kanteleopettajat tekevät kanteleen tulevaisuuden. Kanteleen soiton opettajia Hannu pitää todellisina alan pioneereina. He valitsivat kanteleen soittimikseen silloin, kun se oli vielä pieniääninen ja vaatimaton. Kanteleensoiton opettajat ovat uskoneet soittimeen ja tehneet omaa elämäntyötään kanteleensoiton elvyttämiseksi, kouluttamalla tuhansia lapsia ja nuoria. He ovat kouluttaneet kokonaisen kanteleensoittajien uuden sukupolven.

Koistinen kanteleita soitetaan paljon, ja asiakkaat kertovat Hannulle usein, miksi kanteleensoitto aloitetaan, miksi sitä jatketaan ja miksi se joskus loppuu. Satojen perheiden ja soittajien asiakasrajapinnasta hänelle on kertynyt ehkäpä kantelealan suurin tietomäärä soittoharrastuksen jatkuvuudesta ja kanteleen elinvoimaisuuden kehityksestä.

Toinen tarpeellinen tehtävä olisi kantele-alan yhteistyö siten, että alaa visioitaisiin yhdessä kanteleen kukoistavan tulevaisuuden puolesta. Mihin suuntaan koko ala yhdessä haluaa kehittää kanteleen näkyvyyttä ja kuuluvuutta yhteiskunnassa? Hannu näkee, että kantele soittimena on nyt valmis, ja toimii eri musiikkityyleissä ja kaikilla estradeilla. Mitä innostavaa visiota voisi syntyä tästä lähtökohdasta yhteistyöllä?

Kanteleenrakentajille tämän hetkinen tilanne ei ole helppo, kun elinkustannukset nousevat ja ihmiset säästävät. Kuinka voimme yhdessä turvata, että kansallissoittimen valmistus jatkuu tulevienkin vuosikymmenten aikana, ja millaisia muutoksia sen turvaamiseksi tarvitaan? Ainakin voimme kaikki opetella soittamaan kannelta ja tempaista yhdessä liike kulttuurisen pääoman puolesta? Kuinka me voimme tukea yhdistyksenäkin kanteleen näkyvyyttä ja kuuluvuutta? 😊

*

Vierailumme lopuksi soitimme yhdessä John Lennon:n Imagine-kappaleen yhteissoittokanteleella. Kiitos Veilan Lumi Ollilalle kuvionuoteista, joiden kautta soittaminen oli mahdollista! Kappalevalinta tuntui erinomaiselta tähän maailmanaikaan. Oli hienoa päättää vierailu tähän yhteiseen hetkeen, ja astua takaisin ulkona odottavaan auringonvaloon vanhan pappilan pihapiirissä.

Haaveiletko kanteleesta?

Kantele on kansallissoitin, joka ansaitsee kosketusta. Jos haaveilet omasta kanteleesta, se on parasta lääkettä maailmaan nyt, jos koskaan. Koistinen Kanteleen kanteleista ja kanteleen hankintaoppaan voit lukea tästä: https://www.koistinenkantele.com/kanteleet

Kiitos Hannu, että saimme vierailla tykönäsi, ja toivomme kaikkea hyvää Koistinen Kanteleelle! Kiitos matkakumppaneille reissulla Rääkkylään!

*

Teksti ja kuvat: Helena Karhu