UUSINTA UUTTA LOITSUTUTKIMUSTA

Siria Korhonen ja Tuukka Laaksonen ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen tutkimustekstin aiheesta ”Suomalais-karjalainen loitsurituaali 1800–1900-lukujen vaihteessa: Maallikoiden ja tietäjien näkökulmien uudelleentarkastelua”. Teksti on julkaistu kirjan lukuna viime vuonna (2024) Suomen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa kirjassa ”Magiaa ennen ja nyt”.

Tässä lyhyesti, mitä ymmärsin tekstistä, jossa he käsittelevät sitä, miten maallikoiden ja tietäjien tietämykset loitsuista erosivat reilu sata vuotta sitten. Heidän mukaansa vielä 1900-luvun alussa loitsutraditio oli hyvin elinvoimainen Suomessa, ja loitsut olivat tietäjien keskeisintä työnsarkaa ja osaamisaluetta.  

Lisäksi Korhonen ja Laaksonen käsittelevät sitä, kuinka loitsut olivat yhteydessä rituaaleihin. Tutkimusaineistona heillä on ollut SKS:n ja SKVR:n arkistot. Tosin aineistossa jää osin epämääräiseksi, ketkä ovat tietäjiä ja ketkä maallikoita kertojina. Arkistomateriaalista ei välttämättä selviä kuka on tarpeeksi kokenut tietäjä, muilta osin kuin tunnettujen tietäjien kohdalla. Miten jaottelu on tehty, ilmenee selkeästi kirjan luvussa.

Tutkimansa loitsuaineiston (yht. 97 loitsua) Korhonen ja Laaksonen jakavat kolmeen eri kategoriaan: kommunikatiivisiin loitsuihin, syntyloitsuihin ja luonnon nostatukseen käytettyihin loitsuihin.

On mielenkiintoista, että tutkimuksessa todetaan, että tietäjät ovat olleet yhteisöissä henkilöitä, jotka ovat osanneet mm. parantamiseen, siirtymäriitteihin ja elinkeinon harjoittamiseen liittyviä rituaaleja. Sen sijaan minulle uutta oli, että noitia ja velhoja olisi pidetty yhteisölle haitallisina ritualisteina, vaikka joskus heitä olisi pidetty myös tietäjinä. Sivulla 214 he kirjoittavat: ” Eri aikoina ja maantieteellisesti laajalla alueella toimineita tietäjiä on yhdistänyt loitsutuntemus, rituaaliteknologioiden käyttö sekä kyky siirtyä ekstaattiseen tietoisuuden tilaan, jota kutsuttiin tietäjän persoonallisen voiman eli luonnon nousuksi (Frog 2019, 333–337; Siikala 2002, 79).” Korhosen ja Laaksosen hypoteesi on, että tietäjällä oli paitsi ”vahva luonto ja rituaalinen osaaminen, myös kyky nähdä loitsun vaiheet erilaisina sosiaalisina tilanteina.”

Tietäjien käyttämien loitsujen erityisyys on ollut kyky puhutella tuonpuoleista henkiväkeä. Tietäjät puhuttelevat tuonpuoleista väkeä erilaisilla rekistereillä, positiivisilla tai negatiivisilla. Tämä ilmentyy loitsuissa siten, että tuonpuoleista väkeä kutsutaan joko kohti, tai sitä käsketään poispäin. Näiden lisäksi tutkijat mainitsevat rekisterin mikä ei ole positiivinen eikä negatiivinen (kuten karhu).

Maallikoiden käsitykset loitsuista eroavat tutkimuksen mukaan siinä, että maallikoiden muistamat loitsut ovat paljon epämääräisempiä. Ymmärrän tekstistä siten, että tietäjien muistamat loitsut ovat tarkempia, syvempiä ja luultavasti pidempiä, kuin maallikoiden loitsut. Usein tuolloin arkistossa on maallikoiden kertomuksia siitä, mitä tietäjä oli tehnyt, ilman varsinaisia loitsusäkeitä. Tosin tutkijat kirjoittavat, että maallikoiden loitsu- ja taikatieto oli yleisempää tietoa kuin tietäjien loitsutieto, mutta maallikot eivät osanneet selittää loitsujen syvempiä merkityksiä tietäjien tavoin. Maallikot kuitenkin lukivat loitsujaan enemmän mekaanisena sanamagiana ilman syvällisempää yhteyttä tuonpuoleiseen.

Korhonen ja Laaksonen kirjoittavat lisää siitä, kuinka loitsut ovat lähes aina yhteydessä rituaaleihin, jotka tutkijoiden mukaan olivat samankaltaisia niin tietäjillä kuin maallikoilla. Yleisimpiä rituaalisia toimintoja ovat heidän mukaansa:

·       Asioiden kolmesti toistaminen. Esimerkiksi jonkin ainesosan kolmesti lisääminen, asian kolmesti toistaminen (esim. loitsun sanat, sylkeminen, painaminen kädellä), tai jonkin asian hakeminen kolmesta eri paikasta. (Huom. myös kolmen tien risteys maagisena paikkana). Tutkijat kirjoittavat, kuinka asioiden kolmesti toistaminen liittyy taikuuteen ympäri maailmaa.

·       Myötä- ja vastapäivään kiertäminen. Kiertäminen liittyy asian haltuunottamiseen ja suojeluun. Esimerkiksi he antavat, että myötäpäivään kiertäminen vaikuttaa tämänpuolen maailman asioihin ja onnen lisäämiseen, kun taas vastapäivään kiertäminen liittyy tuonpuoleiseen vaikuttamiseen.

·       Sama vaikuttaa samaan -periaate (kaltaisuusajattelu), eli vaiva lähtee sillä millä on tullut (esimerkiksi he antavat palovammoille tarkoitetun voiteen, johon on lisätty tuhkaa).

Näiden kolmen lisäksi rituaalit voivat vaihdella eri tilanteissa, esimerkiksi sairaan voitelu voiteella tai metsästyksessä esineiden manipulointi rituaalisesti.

Kirjanluvussa kuvataan, miten tietäjä luo myös rituaalisen tilan itsensä ja parannettavan välille. Periaatteessa rituaalin voi suorittaa missä vain, mutta joskus paikka tai suoritettavan rituaalin salaisuus vaikuttaa, ja se on tehtävä esim. veden tai tulen äärellä, metsässä tai saunassa.

Oma huomioni: Kaiken kaikkiaan on erittäin mielenkiintoista luettavaa, mitä arkistojen loitsut kertovat ihmisten suhteista loitsuihin ja mitä niistä on tulkittavissa nykypäivänä. Loitsuperinne jatkuu edelleen voimallisesti, ja tuntuu, kuin loitsut nousisivat rihmastoista ja muistin syövereistä muutaman sukupolven takaa.

Koko Korhosen ja Laaksosen teksti on luettavissa tästä: