Luolat henkisellä polulla / Helena Karhu

Kautta aikojen henkisen polun kulkijat ja mystikot ovat viihtyneet luolissa. He ovat astuneet luoliin syvällisestä kutsumuksesta, jota voidaan pitää pyhiinvaelluksena. Näinäkin päivinä, korkeanarvoinen tiibetinbuddhalainen Lama Zopa Rinpoche on kollegoidensa kanssa rukoilemassa Dalai Laman pitkän elämän puolesta Maratikan pyhässä luolassa Itä-Nepalissa. Maratikan luola on suosittu pyhiinvaelluskohde johtuen Buddha Padmasambhavan ja naispuolisen Buddhan, Dakini Mandaravan, valaistumisen ja kuolemattomuuden kokemuksista. Kyseinen luola on suosittu harjoituksille, joilla rukoillaan pitkää elämää. Jo kuvasta voi aistia sen voimakkaan tunnelman, mikä luolasta välittyy.

Kuva: Kuolemattomuuden luola, Maratika, Nepal (kuva: Wikipedia)

Pyhää geologiaa

Tiibetinbuddhalaisuudessa on luontevaa puhua ”pyhästä geologiasta”, millä voidaan tarkoittaa maan historiaa liittyen sen pyhien merkkien ja tapahtumien historiaan ja mytologiseen jatkumoon. Esivanhempien reittejä ja kokemuksia luolista ja muista luonnon pyhistä paikoista on muistettu ja kerrottu eteenpäin tuhansia vuosia. Kertomukset pyhistä paikoista ovat välittyneet ensin suullisena perimätietona, kunnes ne on kirjattu kansiin.

Älyllinen ulottuvuus ei yksin riitä, kun antaudumme pyhän geologian tutkimuksille. Koko ihminen on läsnä tunteissaan, henkisyydessään ja fyysisyydessään, kun astumme arkielämästä eroavaan pyhän tilan kokemukseen. On antauduttava syvempään aistinvaraiseen tietoon, joka on paljon hienovaraisempaa kuin pelkkä tunne tai tuntemus, vaikka aistinvarainen tieto voi välittyä niiden läpi. Tietoisuus energioista, symbolinen hahmottamistapa, alitajuntaan nojaaminen ja herkistyminen ovat geologin tärkeimpiä voimavaroja, kun astumme pyhän tilaan.

Pyhässä geologiassa maaperää ja sen muotoja hahmotetaan toisella tavalla kuin luonnontieteellisesti tai teknisesti. Mikään näistä tavoista ei ole parempi tai oikeampi kuin toinen, vaan molemmat ulottuvuudet on otettava huomioon, kun hahmotamme maaperäämme kokonaisvaltaisesti ja tietoisesti.

Kivilajien energia kokemuksena

Kun laitamme yhtä kivilajia yhteen käteen ja toiseen toista kivilajia, kuka tahansa voi huomata, että ne tuntuvat käsissä erilaisilta. Luonnonhenkistä polkua kulkeville, kivilajit puhuttelevat erityisesti niiden energeettisen luonteen vuoksi.

Shamaanit ja kenties myös kansanparantajat ovat kautta aikojen käyttäneet kiviä osana parannustapahtumaa, jonka tarkoituksena on tasapainottaa ihmisen elämänvoiman energioita. Kivet liittyvät maa-elementtiin ja fyysiseen hyvinvointiin. On mahdollista ajatella, että luolissa on tehty parantamistapahtumia ja niistä on haettu erityistä voimaa.

Ihminen on luontaisesti itseään parantava kokonaisuus. Mikäli ihminen tuntee tarvetta vierailla tietyssä luolassa, vaikka vaihtoehtoja olisi useita, on mahdollista, että juuri tuon kyseisen luolan kivilajit ja niiden energia sopivat hänen tasapainolleen. Suunta on oikea, mikäli luolassa vierailun jälkeen tuntee olonsa sanoin kuvaamattomalla tavalla voimaantuneeksi ja elossaolevaksi. Elämänenergia on voinut tasapainottua.

Luolien vahva yksinkertaisuus voi kokemuksena tasapainottaa erityisesti rauhatonta ja kiireistä mieltä, mikäli antaa itselleen luvan rauhoittua ja istua luolassa edes muutaman tunnin. Parhaassa tapauksessa, luolassa voi saada jonkin luovan idean tai nerokkaan ajatuksen, löytää ratkaisun ongelmaan tai muistaa jotain olennaista, josta on mukava jatkaa töitä arkeen palattuaan.

Maaperästä nousevat symbolit

Tiibetissä tiedetään useita paikkoja, missä on kuvattu suoraan kalliosta nousevia pyhiä kuvia, kuten Buddhan tai Dakinin kuvia. Tiibetissä näihin kuviin suhtaudutaan suurella kunnioituksella, vahvistaen edelleen kokemusta kaiken olevaisen välisestä saumattomasta suhteesta.

Myös Suomessa on paljon paikkoja, missä tarkkasilmäinen mystikko voi hahmottaa erityisiä merkkejä ja nähdä maisemasta piirtyviä kuvia. Nämä symboliset ja mystiset hahmottamistavat ovat läsnä ainoastaan niille, jotka haluavat nähdä tällä tavoin. Aikoinaan myös suomalaiset shamaanit näkivät ja ymmärsivät omat merkkinsä. Heillä oli oma symbolinen ja myyttinen hahmottamistapansa, jota professori Anna-Leena Siikala kutsui shamanistiseksi tiedoksi.

Luolissa on helppo antautua myyttiselle matkalle. Usein matkaa luolaan ei voi perustella tahdonalaisella päätöksellä, vaan siihen liittyy tietty kutsumuksen merkitys, jota ei voi järjellä perustella eikä vastustaa. Jollekin luola voi siis olla paikka, johon on kutsumus tulla harjoittamaan, olemaan tai voimaantumaan.

Ei ole tavatonta, että luolassa ollessaan, myyttistä polkua kulkeva näkeekin yhtäkkiä jonkin muodon kallioseinämässä, jolle hän antaa merkityksiä. Rationaalinen mieli voi sivuuttaa tämän tiedon ja pitää sitä jopa turhana. Shamanistista polkua kulkevalle, tuo samainen kohta voi tuoda viestiä ja muistuttaa elämän merkityksestä.

Luolan kallioseinämästä nousevat merkit voivat nousta osana geologista muodostelmaa, kasvillisuutta kuten sammalta tai jäkälää, tai vaikkapa jään tai sulaneen veden luomina kuviointeina.

Kuva: Kilmäen luolan ”karhuntassu” (Rautjärvi). Karhu ollen suomalaisen mytologian kantavanhempi. Kuva: Pinja Kaisko

Millaista ”pyhää geologiaa” meiltä löytyy Suomesta?

Esivanhempamme myös Suomessa ovat kokeneet luolien suojan, voiman, Äiti Maan, esi-isiensä ja henkioppaittensa henget ja ikiaikaisen energian. Luolissa voimme edelleen elää samaa kokemusmaailmaa kuin esivanhempamme tuhansia vuosia sitten, mikä tekee niistä merkittäviä pyhiinvaelluskohteita.

Suomalaisten mystiset kokemukset luolissa ovat tuskin koskaan loppuneet, vaikka niiden yleinen arvostus pyhinä paikkoina on saattanut vähentyä uskonnollisen kolonisaation ja siitä johtuvan henkisen kulttuurin muutoksen seurauksena 1600-luvulta alkaen. Useita tärkeimpiä luolia nimettiin kirkonmiesten toimesta ”piru-” alkuliitteellä, koska luonnonuskovaiset haluttiin käännyttää uuteen uskoon. On syytä kysyä, pitäisikö tänä päivänä nämä kolonisoidut luolien ”piru”-liitteiset nimet muuttaa? Ne voitaisiin nimetä kauniimmin, korostaen luolien arvokkuutta ja todellista pyhää luonnonhenkeä.

Yhä useammat suomalaiset ovat palaamassa kotoperäisen henkisen harjoituksen äärelle, johon luonnon moninaiset pyhät paikat kuuluvat. On hyvin mahdollista, että tulevina vuosikymmeninä, yhä useammat palaavat luoliin niiden henkisen sieluyhteyden vuoksi.

Meillä on tiedossa luolia, joissa esivanhempamme ovat hyvin todennäköisesti aikoinaan toimineet. Vaikka kirjallista tietoa näistä ajoista ei ole saatavilla, on myyttistä polkua kulkevalle tuo yhteys elävä ja todistettavissa muulla tavoin. Luolassa voi kokea esivanhempien yhteyden.

Kuva: Helena Karhu

Pyhään luolaan astuminen

Meillä voi olla tiedossa luolia, joissa on tehty henkisiä harjoituksia ja jotka ovat toimineet tietäjien ja shamaanien työpaikkoina. Kenelle luolat ovat tärkeitä pyhiinvaelluskohteita, voivat kyseiset paikat olla niin yksityisiä kokemuksia, että niistä ei liioin haluta muille kertoa. Niihin ei välttämättä toivota enempää vierailijoita ja niitä kunnioitetaan.

Yksi tunnetuista ja suosituista paikoista on Pirunkirkko Kolin kansallispuistossa. Eero Järnefeltin kuuluisa teksti luolan seinämässä kuvaa:

”yksi salaisuus yks henki,

yksi onni kumpaisenki,

on kirkko tämä,

sen pyhyyttä muistelemma aina”

Viime kesänä Pirunkirkon kävijämäärät luultavasti moninkertaistuivat. Siinä missä aiemmin luolaan saattoi kulkea yksin, oli viimekesänä parhaimmillaan havaittavissa jopa 15 autoa parkkipaikalla. Luolan energiassa oli havaittavissa muutosta tämän suuren kävijämäärän vuoksi. On kuitenkin hienoa, että luolat kutsuvat, ja ne jättävät kävijään mystisen jälkensä.

Ennen astumista pyhään luolaan, kunnioittava suhtautuminen on suotavaa. Luolan suulle on hyvä pysähtyä, ja hiljentyä hetkeksi. On aina hyvä pyytää luolalta ikään kuin lupaa, saako sinne tällä kertaa astua. Luolassa on syytä kulkea varovaisesti ja hiljaa, todellakin kuin kirkossa.

Kun luolasta nousee ylös, on hyvä ottaa rauhallisesti, kääntyä luolan suulle, ja kiittää. Kukaan ei ole koskaan sama luolasta noustessaan.

*

Linkit:

• Suomen luolat: https://www.salakirjat.net/product/242/suomen-luolat

• Suomen luonnon pyhät paikat: https://www.salakirjat.net/product/319/--suomen-luonnon-pyhat-paikat
  

  Suomen luolaseuralla on kartta luolista: https://luolaseura.fi/luolakanta/kartta.html

Myös Suomen luolaseuran toiminta ja jäsenyys kannattaa tsekata ylläolevasta linkistä.

*

Teksti: Helena Karhu